SOCIAL MEDIA

16. maaliskuuta 2017

KUN VÄLIVUOSI EI MEEKKÄÄN IHAN SUUNNITELLUSTI

Oon kuullut monesti, että välivuosi on ihmisen parasta aikaa. Jotkut matkustelee, viettää aupairin elämää, toiset käy töissä, valmistautuu seuraavan vuoden pääsykokeisiin ja keksii mitä tulevaisuudelta haluaa, mut mitäs sit jos se ei meekkään ihan niinku suunnittelit?

Siitä on nyt suunnilleen vuosi kun mun viimeinen työharjoittelu ennen valmistumista päättyi ja aloitin mun välivuoden. Olihan mulla vielä opinnäytetyö tehtävänä, mutta lasken välivuoden alkaneen näihin aikoihin, sillä vapaa-aikaa oli enemmän kuin velvollisuuksia. Kaipasin pientä hengähdystaukoa koulun ja työharjoittelujen jälkeen ja alussa tuntui paremmalta kuin hyvältä hommailla rauhassa opinnäytetyöjuttuja, ottaa hetki rennosti ja keskittyä niihin itselle tärkeisiin juttuihin, kuten valokuvaukseen ja blogin kirjoittamiseen. Viime kevään yhteishaussa hain opiskelemaan journalismia puoliksi sillä ajatuksella, että luulin sen olevan mua varten ja puoliksi sillä, että "pakko nyt hakea johonkin, kun haku on päällä", mutta osasin jo arvata ennakkotehtävät lähetettyäni etten tule pääsemään sisään ja niinhän siinä kävikin.
inkap_4
Tuli kesä, valmistuin koulusta ja mulla oli media-assistentin paperit kädessä, kaikki ovet avoinna ja tulevaisuus täysin tuntematon. En päässyt kesätöihin, vaikka olin hakenut ja kesä meni huolettomasti elellen ja olin siinä uskossa, että Lahdessa asutaan vielä ainakin vuosi. No sehän ei mennyt ihan niin, sillä muutettiin elokuussa vähän yllättäen poikaystävän kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin Vantaalle ja täällä ollaan asuttu jo yli puoli vuotta. Se oli mulle iso ja tärkeä juttu, vähän niinkuin uuden alku niin opiskeluiden, töiden kuin uusien ystävyyssuhteiden solmimisenkin suhteen. No ei mennyt sekään ihan niin kuin olin kuvitellut.

Mulle oli alusta asti selvää, että yritän päästä töihin, sillä matkustus ei ollut vaihtoehdoissa ja päätin hakea seuraavan kerran kouluun vasta ensi keväänä ja miettiä uudestaan mitä sitä oikeasti haluaisin opiskella. Mutta tässä sitä ollaan edelleen, ihan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten. Viime syksynä mulla oli motivaatio kohdillaan työnhaun suhteen. Hain moneen kiinnostavaan paikkaan ja olin toiveikas, mutta kun haastattelukutsujakaan ei kuulu niin voin kertoa, että siihen loppuu. Työhakemusten kirjoittaminen on mulle edelleen jollain tapaa haastavaa vielä monien kymmenten hakemusten jälkeen ja mä en ainakaan oo mikään superihminen ja monen kieltävän vastauksen tai vastaamattomuuden jälkeen en vaan enää jaksanut. Meni moti enkä hetkeen jaksanut edes yrittää.
inkap_1
Itkeskelin välillä ahdistusta siitä, ettei päivissä oo mitään sisältöä, niiden kohokohta on kaupassa käynti enkä tunne ketään. Enkä muuten tunne vieläkään, pääkaupunkiseudulla asuu vaan ihan pari tyyppiä keiden kanssa tulee vietettyä aikaa. Tässäkin asiassa ois varmasti auttanut työ- tai koulupaikka. Päivät lipui ohi kuin itsestään, vaikka mulla ei mitään kunnon arkea ollutkaan tai oo vieläkään. En oo ikinä ollut mikään urheilijatyyppi, joten luojalle kiitos, että nää blogihommat on tuonut mun päiviin edes jotain sisältöä. Älkää missään nimessä käsittäkö tätä postausta väärin, kuluneet 12 kuukautta ei ole ollut mun kohdalla pelkkää alamäkeä ja huonoja päiviä. Eikä tän oo tarkoitus olla negatiivista valitusta vaan rehellisiä tuntemuksia mun pääkopasta. Itseasiassa noita huonoja fiiliksiä on ollut yllättävän harvoin ja oon osannut ja oppinut nauttimaan niistä munlaisen arjen pienistä iloista. Loppujen lopuksi siihenkin vaan tottu, oppi hyväksymään, että tälläistä arki on nyt, puuhaili niitä omia juttuja ja tylsät hetket jäi vähiin. 
inkap_2
En koe myöskään, että kulunut vuosi ois mennyt ihan hukkaan, sillä nyt oon saanut ainakin kunnolla levähtää ja kerätä voimia tulevaa varten. Mä ajattelen niin, että kaikki tapahtuu syystä ja monen vuoden päästä ymmärrän kunnolla tämänkin merkityksen. Sitä luulis myös, että tänä aikana olisin ehtinyt rauhassa miettiä mitä haluan seuraavaksi opiskella, mutta mä havahduin sen pohtimiseen vasta ihan viime vuoden lopussa. Oon kyllä tiennyt jo pidemmän aikaa minkä parissa haluan työskennellä, mutta reitti sinne on ollut vähän pimennon peitossa. Eilen alkoi korkeakoulujen yhteishaku ja mä oon taas matkalla kohti tuntematonta, kaikki ovet avoinna ja todella toivon, että syksyllä pääsen kertomaan teille kuinka oon päässyt sisään kouluun.

12 kommenttia :

  1. Välivuosi on yhtä aikaa ihana ja kamala - vaikka tekis jotain superkivaakin sinä aikana. Mulla on menossa jo toka välivuos ja toivon todella et ollaan ens syksynä molemmat alottamassa uutta koulua :D

    Ja hei mietittiin joskus facessa kuvailemaan lähtöä, ni oisin menossa stadiin tän viikon la tai su jos sua huvittais lähteä mukaan ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jep niin se varmasti on, mulle alkaa jo riittää tää ensimmäinenki vuosi...:-D Pidän peukkuja meiän molempien puolesta, et päästään kouluun!!

      Ja hei nii mietittiiki! Harmiks meni silloin aikataulut niin ristiin :-/ Tää viikonloppu ei käy, mut tuun laittaa sulle fb:ssä viestiä nii suunnitellaan ja sovitaa ihan oikeesti joku päivä! :-)

      Poista
  2. Ihanasti kirjoitettu teksti! :-)
    Mulla on aika samanlainen tilanne kuin sinulla. Hain kouluihin viime keväänä, en päässyt sisään, ajattelin tehdä vuoden töitä, mutta tässä sitä vieläkin ollaan oltu toimettomana. Viimein päätin hakea työkokeiluun ja viime viikolla sain paikan eräästä vaateliikkeestä. Tämä kevät menee siis työkokeilua suorittaessa ja valintakokeisiin lukiessa. Nyt kaipaankin hurjasti motivaatiota lukemiseen, sillä viimeksi motivaation puutos vei opiskelu-unelmat mukanaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näitä vähän syvällisempiä pohdiskeluja on aina vähä jännittävä julkasta, joten kiva jos näistä tykätään! :-)

      Ja ei vitsi, ihana (tai no ihana ja ihana...:-D) et joku on ollu täysin samassa tilanteessa ja pystyy samaistumaan mun fiiliksiin. Työkokeilu vaateliikkeessä kuulostaa hyvältä jutulta ja jotenkin nään sut työskentelemässä siellä. Mihin kouluun sä oot tänä vuonna hakemassa? Tsempit sinne, toivottavasti se motivaatio löytyy jostain ja päästään molemmat kouluun!! :-)

      Poista
    2. En oo huomannut aiemmin sun vastausta, mutta toivottavasti tää kommentti ei tuu nyt liian myöhään. :-)
      Mä haen rakennusarkkitehdiksi niin moneen kouluun kuin mahdollista. Tsemppiä myös sinulle, kyllä me päästään sisälle!!

      Poista
    3. Hei ikinä ei oo liian myöhästä kommentoida! :-) Kuulostaa mielenkiintoselta alalta ja meillä on ainakin asenteet kohdillaan!!

      Poista
  3. Mulla on toinen välivuosi menoillaan, ekalla kerralla ylioppilaaksi valmistuessa en hakenut minnekään, koska en tiennyt, mitä tehdä. Viime keväänä jäi puolesta pisteestä pääsy kasvatustieteiden maisteriksi, ja nyt en edes hae sinne uudestaan, koska ala ei houkuta enää, ehkä se oli joku merkki että ei kannata opiskella sitä alaa...!

    Ekana vuonna tein silloin tällöin opettajan sijaisuuksia, ja nyt toisena välivuonna viime syksynä muutin poikaystävän kanssa tänne Jyväskylään yhteen. Menin vakiduuniin, alotin uusia harrastuksia, sain paljon uusia teenikavereita ja työkavereita. Nyt on pieni tuntuma, että jos hakisin yliopistoon taloustieteitä opiskelemaan. Minulla on tulevana maanantaina aika ammatinvalintapsykologille, joka mua auttaa keksimään mitä haluan... Suosittelen varaamaan ajan TE-toimistolta maksutta sellaiselle!

    Nykyään kaikki kiirehtii liikaa, pitäis heti lukion päätyttä päästä oikikseen tai lääkikseen ja ostaa asunto yms. Mikä hiton kiire kaikilla on, ei nämä välivuodet eläkkeellä enää tunnu miltään, luultavasti on onnellinen, että ei puristanut itteensä loppuun. Ei parinkymmenen vuoden päästä näy kukkarossa mitenkään, onko pitänyt välivuosia vai ei. Nyt on ainakin motivaatiota opiskella!

    Tsemppii sulle, ei oo mikkään kiire elämässä :)

    ☞Life à la Annika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Sun välivuodet kuulostaa menneen ihan mukavasti ja ehkä tollakin oli joku tarkotus, että kouluunpääsy jäi pienestä kiinni ja kerkesit miettiä vielä mahdollisuuksia uudestaan.

      Ammatinvalintapsykologilla oon jo joskus käynytkin ja siis ei mulla todellakaan oo mikään kiire elämässä, lähinnä vaan se etten haluis olla toista vuotta tekemättä mitään, ku töitä ei oo ollut ja on nyt selvät suunnitelmat koulunkin suhteen :-) Täytyy pitää peukkuja ja tsempit sullekin jos päädyt johonkin hakemaan!

      Poista
  4. Niin samaistuttava teksti.. Sillon kun päätin koulujen jälkee et en hae opiskelee vaan haen töitä ja mietin vuoden et mitä sit lähtee opiskelemaan mut monen kymmenen hakemuksenkaa jälkee ei oo tärpännyt paikkaa. Vähän välillä meinannu jaksaminen loppua, onneks on ollu työpaikasta jossa mulla on 0h sopimus ni saanu ees parit vuorot mut aika huonosti niitäkin ollu ni iso osa ajasta menny vaan kotona mut onneks ei oo rahasta tarvinu murehtia ku edelleen asuu kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva etten oo yksin tässä tilanteessa ja muutkin pystyy samaistumaan! Mulla on ollu täsmälleen samat fiilikset ja aika iso ajasta on kulunut kotona. Toivottavasti koulupaikka tärppää nyt keväällä niin pääsis taas siihen kunnon arkeen kiinni. Ja hei jos jotain positiivista niin onneks sä oot saanu ees muutamia vuoroja ja kyllä se työpaikka vielä varmasti löytyy, meille molemmille, vaikkei aina siltä tuntuiskaan...:-)

      Poista
  5. Mäkään en yhtään tienny, mitä haluan lukion jälkeen tehdä, mutta päädyin samantien opiskelemaan International Business -linjalla ammattikorkeakoulussa, vaikken yhtään tiennyt että onko se mun juttu. Ei elämää kannattaa ottaa niin vakavasti, sulla on vielä aikaa vaikka kuinka! Jos ei tiedä, mitä haluaa tehdä niin kantsii kokeilla, pahin juttu mikä voi tapahtua on ettei se ookkaan sun juttu ja sitten voi vaihtaa alaa. :-)

    Sulla on muuten todella mielenkiintoinen ja kiva blogi, sait uuden lukijan! <3

    http://olderthanyesterday.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toikin on varmaan aika yleistä, että ei tiedä mitä haluaa ja päätyy hakemaan johonkin, joka vois olla kiinnostavaa. Huippua, et sä löysit silti alan joka kiinnostaa, vaikket aluksi ollut niinkään varma! :-) Ja jep, ei elämää kannatakkaan ottaa liian vakavasti, mut nyt ku tiedän mitä haluan niin toinen välivuosi tekemättä mitään ei oikein nappaa :-)

      Kiitos kovasti ja tervetuloa lukijaksi!♥

      Poista

Kiitos kommentista♥

Jätetään negatiiviset kommentit pois ja pidetään kommenttiboksi kivana ja positiivisena paikkana. Rakentava kritiikki on kuitenkin aina tervetullutta.