SOCIAL MEDIA

17. elokuuta 2016

VÄLIVUOSI - UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Kesä on ohi ja ilmassa maistuu syksyltä. Porukka palailee pikkuhiljaa töiden ja koulun pariin, alottavat ehkä uudessa koulussa ja kääntävät uuden ensimmäisen sivun elämässään. Mut mitäs sit, jos sä vietätkin välivuotta? Et oo päässyt kouluun, töitä ei oo tiedossa ja maailmalle lähteminen mitä moni tekee, on myös poissuljettu vaihtoehto. Mitä sit pitäis tehdä? Jotkut ehkä muistaa, että valmistuin keväällä media-assistentiksi ja siitä starttas mun välivuosi. En päässyt kesätöihin, enkä oikeastaan halunnutkaan. Kaipasin hetken hengähdystaukoa ilman mitään velvoitteita ja sitä kesä olikin. Se meni omalla painollaan, rennolla otteella ilman sen kummempia huolia tai mietteitä tulevasta.

Viimeistään nyt kun poikaystäväkin aloitti uudessa koulussa oon alkanut kaipaamaan takaisin arkeen ja rutiineihin. Yksinollessa alkaa tosi helposti pohtimaan tätä kaikkea ja mun ajatukset onkin tällä hetkellä yks iso solmuun mennyt lankakerä. Monet sanoo, että välivuosi on ollut heidän elämän paras vuosi, mutta musta ei tällä hetkellä tunnu todellakaan siltä. Toisaalta täähän on vasta alussa enkä voi tietää mitä huominen tuo tullessaan, mut nää on tän hetken fiiliksiä ja tosi ristiriitasia sellasia onkin. Tunnen samaan aikaan jumittavani paikallani ja olevani vapaa tekemään mitä vaan ja keskittymään niihin asioihin mistä nautin. Välillä ahdistaa ja välillä haluan vaan elää 100 lasissa. Aika sekavaa, eikö? 
kotka6
Luonnostelin tätä postausta ensin paperille ja kirjoitin siihen näin: Tuntuu, että jumitan paikallani, mut jos mun pitäisi valita niin mieluummin mä valitsen sen kuin tekisin jotain mistä en oikeasti tykkää. Otetaan vaikka joku esimerkki. Oisitko sä mieluummin sellasessa työssä, jossa sua suoraan sanoen vituttaa joka päivä vai kotona, jossa voit keskittyä niihin juttuihin mistä tykkäät. Tiedostan myös sen, että aina ei oo mahdollisuutta valita, mut silloin ku on. Kai mä yritän tässä vaan sanoa, että mä haluaisin töihin, mutta vaan jos ne on mulle mieluisia ja siitä päästäänkin tämän asian toiseen äärilaitaan.

Mulla ei oo tällä hetkellä mitään velvollisuuksia, joten voin tehdä ihan mitä vaan mä haluan ja siksi koenkin välillä olevani enemmän elossa kuin koskaan. Mulla on nyt mahdollisuus tavoitella mun unelmia ja haluan uskoa siihen, että jokainen voi tehdä rakastamiaan asioita, kehittyä niisstä ja päästä eteenpäin. Musta tuntuu, että mun kohdalle se tulee olemaan hiton vaikeaa, mutta en aio heittää mun haaveita sen takia romukoppaan. Oon asettanut itselleni välivuodeksi kaksi tavoitetta mitä kohti yritän pyrkiä. Yritän etsiä niitä mieluisia töitä ja panostan tähän blogiin ja valokuvaukseen täysillä ennen ensi kevään kouluun hakua. Haluan kehittyä bloggaajana ja valokuvaajana, ottaa taas askeleen eteenpäin tässä hommassa, uskoa omaan tekemiseen ja nyt on se hetki.
kotka5
Silti välillä mun olkapäällä kyselee ja huutelee se ahdistusmörkö. Mitä jos se ei riitä? Mitä jos se ei riitä, vaikka mä kuinka yrittäisin? Mitä jos mä vaan räpiköin pääsemättä pinnalle? Mä tarvitsen mun päiviin muutakin sisältöä kuin blogihommat ja valokuvausjutut, vaikka ne kivoja onkin. Kaipaan seuraa ja samanhenkisiä ihmisiä, uusia ihmisiä ja uusia kokemuksia. Niitä töitä juttujen parissa, joista mä tykkään. Kuten sanoin välillä ahdistaa ja välillä ollaan 100% elossa eikä mulla oo hajuakaan ymmärtääkö teistä kukaan mitä mä yritän sanoa. Ois silti kiva kuulla muiden välivuotta viettävien kokemuksia ja ajatuksia ja pystyykö kukaan samaistumaan mun ajatuksiin?

Ja äiti, sä kumminkin luet tätä niin ei mulla oo hätää, kunhan pohdiskelen vaan♥

4 kommenttia :

  1. Mulla on pyörinyt päässä ihan samoja ajatuksia, enemmän kuitenkin sen suhteen miten löytäisi edes jonkun ihan ok työn joka sopisi omiin aikatauluihin eikä uuvuttaisi liikaa ja sen suhteen et riittääkö mun tekeminen! Mulla siis se tilanne että jäin tosi lähelle opiskelupaikkaa yliopistossa (viestintä&journalismi) ja nyt edessä on yritys korottaa kirjoituksissa biologian arvosanaa, perusopintojen opiskelua avoimessa yliopistossa ja omilleen muutto (tosin kaverin kanssa). Musta on jotenkin aina niin ihanaa lukea samassa elämäntilanteessa olevien postauksia/blogeja, joten ihana kun kirjoitit tästä! Tsemiä välivuoden ajalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemeistä, onneks en oo ainut kellä on samoja ajatuksia! Harmi kuulla, että sulla jäi yliopistopaikka saamatta, mut toivottavasti ens vuonna nappaa. Sun suunnitelmat välivuodeks kuulostaa just hyviltä, omilleen muutto on aina yhtä jännää ja toivotaan et mieluinen työpaikkakin osuu kohdalle. Tsemii myös sinne :-)

      Poista
  2. Välivuosi on ehdottomasti mahdollisuus! Uhka siitä tulee jos jää vaan laakereilleen lepäämään (ei sitä jaksa pidemmän päälle), mutta jos keskittää vuoden kiinnostavien kokemusten, tietojen ja taitojen keräämiseen ni hyvin menee. Ite olin viime vuoden au pairina, ja nyt tokaa välivuotta aion viettää pääasiassa töissä, ja kiinnostavia kursseja käyden. Toki toivon koulupaikkaa 2017 syksylle, mutta oon silti iloinen että saan tässä välissä kerätä kaikenlaisia kokemuksia ja oppia asioita joita koulun penkeillä ei taatusti oppisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin alan kallistua nyt pari päivää tän postauksen kirjoittamisen jälkeen tohon mahdollisuuden puolelle. Oon kyllä sellanen tuuliviiri, että huomenna saatetaan rypeä taas jossain pohjamudissa :-D Mut anyway, sä puhut ihan asiaa, mulla on vaan ehkä se etten tiiä mitä haluisin/voisin tai mitä mun pitäis tän vuoden aikana tehdä. Mut eiköhän se selkene, päivä kerrallaan :-)

      Poista

Kiitos kommentista♥

Jätetään negatiiviset kommentit pois ja pidetään kommenttiboksi kivana ja positiivisena paikkana. Rakentava kritiikki on kuitenkin aina tervetullutta.