SOCIAL MEDIA

30. elokuuta 2016

MUN BLOGIN TARINA 1

Vähä aika sitten julkaisemani Brand new Inka P. -postauksen innoittamana haluan vähän avata teille mun blogin tarinaa, joka alkaa maaliskuusta 2011. Melkein 6 vuotta sitten, mun ollessa yläasteikäinen, pelkkiin huppareihin ja legginsseihin pukeutuva, otsahiukset keskeltä pinnillä sivuun laittava nappula, tää homma sai alkunsa. Nyt tosta on niin kauan, että mä oon valmistunut ammattiin ja vietän välivuotta, miettikääpä sitä. Aika juoksee nykyään ihan hiton nopeaa.
Mä muistan vieläkin mistä tää koko blogi-innostus sai alkunsa. Mulla ei ollut tietoakaan koko Bloggerista ennen kuin mun luokkakaveri kertoi kirjoittavansa blogia lähinnä itselleen päiväkirjatyyppisesti. Tästähän mä sit innostuin, halusin kirjottaa myös blogia ja melkein heti seuraavana päivänä sitä oltiinkin väsäämässä. Mun blogin url-osote on tän kyseisen kaverin keksimä ja inka intiaanina mennään vielä tänäkin päivänä. Terkkuja vaan Veeralle! :-D Mun ensimmäinen blogin nimi oli niinkin mielikuvituksekas kuin My life ja sen jälkeen tää on käynyt läpi ainakin nimet My world, Every step with me, I am what I am, Inka Eveliina ja ehtihän mulla olla yhteisblogikin nimellä Love the life you live. Se oli tosin pystyssä vaan kuukauden ennen sen kokoon kuihtumista, mut kaikkea pitää kokeilla, eiks vaan?
pelto1
Mun yläasteaikoina kaikilla mun kavereilla oli blogi. Mä vannon, ihan kaikki kirjotti jossain vaiheessa blogia. Niiden tyyppien kuulumiset joiden kanssa sä olit tekemisissä joka päivä, sai lukea myös netistä. Muistan kun yhellä matikan tunnilla laitettiin mun kaverin kanssa järkkäri pulpetin päälle itselaukasimelle ja räpsittiin menemään. Matikantunnilla... Itselaukasimella... Samoin välitunneilla kavereista oli pakko ottaa kuvia, unohtamatta niitä vessassa peilinkautta otettuja otoksia. Se oli toisaalta huolettoman ihanaa aikaa bloggauksen kannalta. Ei pahemmin mietitty kuvakulmia, näkyykö taustalla katulamppua tai muuta joka pilaa kuvan ja noina aikoina jokaikinen suklaapatukkakin tuli kuvattua.
pelto4
Jossain vaiheessa mun kavereiden blogi-innostus lopahti, yks toisensa jälkeen lopetti ja ennen pitkää huomasin ettei tätä hommaa tehnyt enää muut kuin minä. Jos tässä ollaan edelleen niin toi oli ainakin merkki siitä, että mä oon löytänyt sen mun jutun. Jutun, missä pääsen toteuttamaan itseäni ja yhdistämään mua kiinnostavat asiat. Muutamaa ekaa vuotta en ottanut tätä ihan niin tosissaan, tai otin mutta en samalla tavalla kuin nyt. Höpöttelin lähinnä kuulumisia koulusta ja kavereista, kuvasin niitä suklaapatukoita eikä esimerkiksi asukuvista ollut tietoakaan. Ei ollut kynnystä siitä mitä voisi kertoa ja mitä ei, kenen kuvaa ja nimeä saisi käyttää ja kenen ei. Sekin johtui siitä, että lukijakunta koostui lähinnä tutuista ja omasta kaveripiiristä. Sen mä vaan sanon, että blogimaailma on muuttunut ihan hirveästi. Jokainen päättäköön onko se sitten hyvä vai huono juttu.
pelto2
Oiskohan ollut vuosi 2013 kun mun palo tähän vaan kasvoi. Kuvailin ensimmäisiä asukuvia ja valokuvasin muutenkin ihan tosi paljon. Jaoin luontokuvia, reseptejä, shortsien tuunausvinkkejä, sisustusjuttuja mun ensimmäisestä kodista, kampausvinkkejä, videopostauksia ja mitähän vielä. Ainiin tein ensimmäistä kertaa yhteistyötä jonkun kynsinettikaupan kanssa. Muistan kun olin ihan fiiliksissä Mikki Hiiri kynsitarroista ja siveltimistä, se oli silloin niin iso juttu.
Välillä musta tuntuu, että oon vaan jumittanut paikallani tän blogin kanssa kaikki nämä vuodet, mut ei se ehkä ihan niinkään oo. Ainakaan jos vertaa tämän hetken kuvia ja tekstejä noihin 2012 vuoden räpellyksiin, joita mun luonnoksista löytyy. 

Mun oli pakko jakaa tää postaus kahteen osaan, koska tää olisi venynyt muuten ihan liian pitkäksi. Tää ensimmäinen osa käsitteli alkuaikoja ja seuraavalla kerralla jatketaan tähän nykyhetkeen asti, sillä kerrottavaa mulla vielä riittää. Ois kiva kuulla minkälaisia teidän blogit oli ihan alussa, kertokaa ihmeessä kommentteihin!

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista♥

Jätetään negatiiviset kommentit pois ja pidetään kommenttiboksi kivana ja positiivisena paikkana. Rakentava kritiikki on kuitenkin aina tervetullutta.