SOCIAL MEDIA

27. tammikuuta 2016

MUSTIKSEN KUULUMISET

Kun mun omat kuulumiset on melko ajantasalla täällä blogin puolella, on aika antaa suunvuoro mun karvaiselle kämppikselle, jolta varmasti riittäisi juttua monen postauksen verran. Tästä pääsee lukemaan ensimmäisiä kuulumisia viime elokuulta, jos joku ei tiedä mistä mä nyt oikein höpötän. Sen pidemmittä puheitta, nyt suunvuoro siirtyy Mustikselle!

Mau! Viimeksi te ootte kuullut musta elokuussa ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä. Oon asunut täällä nykyisessä kodissa jo melkein puolivuotta ja tää on nyt niin mun omaa valtakuntaa. Sen voi päätellä esim. mun vähän repimistä tapeteista sängynpäädyssä ja karvoista, joita löytyy jo voipaketistakin. Äiti ei kyllä tykännyt tosta tapetti-ideasta, mutta olihan mun nyt pakko jollain keinolla näyttää, että mä asun täällä. Nykyään aina kotoa lähtiessä äiti kasaa suuret tyynyvallit sen eteen, etten vaan pääse raapimaan, ihan tylsää. No onneks mä tiedän muitakin keinoja viihdyttää itseäni. Semmonen laserlelu on nimittäin ihan mun lemppari. Sen perässä tulee juostua hetki jos toinenkin ja samalla saa matot ja lakanat kyytiä.
mustis3
Energiaa siis riittää, mutta nukkuminenkin on kivaa! Lempparipaikkoja siihen hommaan on tällä hetkellä sohva, mun oma raapimispuu, jonka äiti vihdoin tajusi tuoda parvekkeelta sisälle ja tietty sänky. Yöllä mä nukun aina äitin vieressä sellasella pehmeellä peitolla, jonka oon ottanu omakseni. On ihan parasta jos mua rapsutetaan nukkuessa, leuan alta ja mahasta kutittaa aina ihan hiveesti.

Ja hei arvatkaapa muuten mitä! Mä oon ollut autoajeluillakin aika monta kertaa, ollaan käyty nimittäin mun äitin iskällä ja siellä on kiva olla aina välillä, kun on enemmän tilaa. Alussa en tykännyt yhtään mun kantokopasta, mutta nykyään meen sinne jo helposti, ainakin melkein joka kerta. Mut ei autossa nyt niin kivaa oo, että oisin koko matkan maukumatta. Pari kertaa oon käynyt myös eläinlääkärissä ja ne ei ollut kyllä yhtään kivoja reissuja. Toisella kerralla sieltä tullessa olin niin tööt, ettei takajalat pysynyt menossa mukana, mutta onneksi molemmat käynnit oli vääriä hälytyksiä. Viikonloppuna lähetään taas vähän reissuun, joten autokyyti odottaa taas.

Tässähän ehti jo väsähtää, joten taidan jättää jaarittelut tältä kertaa sikseen ja siirtyä äitin jalkoihin nukkumaan! Sitä ennen käydä ehkä syömässä jotain, sillä samanlainen ahmatti mä oon kuin aina ennenkin...

2 kommenttia :

Kiitos kommentista♥

Jätetään negatiiviset kommentit pois ja pidetään kommenttiboksi kivana ja positiivisena paikkana. Rakentava kritiikki on kuitenkin aina tervetullutta.